Kolppanan evankelis-luterilainen seurakunta perustettiin 1640. Sitä pidetään Inkerin yhtenä vanhimmista seurakunnista. Ensimmäinen kirkkorakennus oli puinen. Seurakunnan historia liittyy tiiviisti Hatsinan keisarikunnan residenssiin, joka siirtyi 1783 lähtien tulevan keisari Paavali I:n omistukseen. Tuolloin Hatsinan moisio yhdessä ympäröivän alueen inkerinsuomalaisten asuttamien kylien kanssa kuului Kolppanan seurakuntaan.
Uuden kirkkorakennuksen perustukset laskettiin 12.heinäkuuta 1789. Varsinaiset rakennustyöt käynnistettiin 1799 arkkitehti A.Zaharovin johdolla nähtävästi uusien piirrosten pohjalta. Paikan valintaan vaikutti se, että läheisyydessä oli ollut pastorin talo sekä luterilainen hautausmaa. Kivinen kirkkorakennus valmistui vuonna 1802 ja siinä oli 680 istumapaikkaa. Peruskorjaukset suoritettiin 1889. Kolppanan seurakunta muodostui 18 kylästä, joista 9 oli suomalaista asutusta (Himasi, Suuri Kolppana, Lätinä; Suuri Paaritsa, Vakkala, Vopsi, Vanha-Sernitsa, Uusi-Kolena, Tihkovitsa), 5 suomalais-venäläistä asutusta (Pieni Paaritsa; Pieni Hatsina, Pieni Kolppana, Ala- ja Ylä-Sakoska), 4 virolaisten asutusta (Kivijärvi; Kurema, Räpisi, Uusi-Sernitsa). Seurakunta kasvoi ajan myötä: v.1817 sen väkiluku oli 1395 henkilöä, sadan vuoden päästä jo 2544 ja vuonna 1928 seurakuntalaisia oli 2460.
Vuonna 1785 perintöruhtinaan käskystä Pienen Kolppanan kylään perustettiin Inkerin ensimmäinen koulu. Kolppanan opettaja-, lukkari- ja urkuseminaari aloitti toimintansa 15.9.1863.
Ensimmäiset opettajat valmistuivat 1866, heidän joukossaan oli Mooses Putro, joka tunnetaan mm. inkerinsuomalaisten kansallishymnin säveltäjänä ja sanoittajana. Mooses Putro toimi mm. Kolppanan kirkossa urkurina vuoteen 1918 saakka. Pienen Kolppanan kylässä sijaitseva Pyhän Pietarin kirkko kuuluu historiallisen Hatsinan palatsi- ja puistokokonaisuuteen. Kirkon rakennus on 1995 Venäjän presidentin asetuksella lisätty historiallisten perintökohteiden valtakunnalliselle listalle.
Kirkkorakennuksen tilat ovat käytettävissä kulttuuritoiminnan ja vapaan sivistystyön käynnistämiseen. Niissä on mahdollista järjestää monenlaisia inkerinsuomalaisten kielen, kulttuurin ja perinteiden vaalimiseen liittyviä tapahtumia.
- Tarkoitus on sijoittaa museonäyttely, jossa painopisteet sijoittuisivat Kolppanan seurakunnan, Leningradin alueen alkuperäiskansojen, Kolppanan opettajasemaarin arvoyhteisöihin, inkerinsuomalaisten historiaan, Inkerin Liiton ja Inkeri-Seuran kehitykseen, Hatsinan alueen ja Pienen Kolpanan vaiheisiin.
- Paikka tarjoaa erinomaiset puitteet, mm. 60 istumapaikan luento- ja esityshuone, 80 neliömetrin tilat sivistystoiminnan, kokouksien ja kansanmusiikkiyhtyeiden konserttien pitämiseen;
- suomen kielen opiskeluhuone, johon mahtuu 18 henkilöä,
- 24 neliömetriä käsittävä huone Kolppanan seurakunnan pyhäkoulua varten,
- jumalanpalvelustilat, joissa on mahdollista soittaa urkukonsertteja;
- noin 24 neliömetriä tilaa käsityötaitopiirien, työpajojen, askarteluhetkien järjestämiseen;
- noin 100 neliömetriä käsittävä aula, joissa järjestetään näyttelyitä (valokuva, kuvataide yms.)
Samaan paikkaan on mahdollista sijoittaa pienikokoinen kirjasto, joka käsittäisi historiallista ja uskonnollista kirjallisuutta, opetusmateriaaleja, inkerinsuomalaisista kertovia tutkimuksia.
Aulassa toimii kahvila,
- ATK-huone lapsille, aikuisille ja ikäihmisille,
- käsityötaitokoulu ja esteettömät työpajat,
- WC ja naulakko.
Yhteistyöhön kutsumme museoalan yhteisöjä ja ammattilaisia, historiantutkijoita, filologeja sekä kaikkia, joita kiinnostaa Suomen ja Venäjän väliset suhteet, maittemme ja kotiseudun historia, kansandiplomatia, kielen, kulttuurin ja perinteiden säilyminen, Leningradin alueen kansojen historialliset vaiheet.

Karjalan tasavallan kansallismuseo on mm. kaikkien Karjalassa sijaitsevien museoiden koulutuskeskus, joka järjestää joka vuosineljännes eri aiheisia seminaareja museoiden työntekijöille.
Lappeenrannan museoiden hanke-ehdotus kiinnostaa meiltä. Museoiden työntekijöille tarkoitettu yhteinen seminaari Venäjän etnografisen museon kanssa olisi mielenkiintoinen hanke. Karjalan kansallismuseo hakee kumppanuutta Suomesta ja Venäjältä kehittääkseen asiakaslähtöistä museoyhteistyötä koulutus-, kulttuuri- ja viestintäalalla.
Kansallismuseo on jo ollut yhteistyössä Venäjän etnografisen museon kanssa, jonka tutkijat osallistuvat vuosittain Museot pohjoisella ulottuvuudella -kansainväliseen tieteelliseen konferenssiin. Yhdessä järjestimme vuonna 2015 kiertävän Vepsäläisten perinteellinen elämänäntapa -näyttelyn, jonka aineisto oli saatu mm. Venäjän etnografiselta museolta.

Tervehdys. Inkeri-seuran Hatsinan osasto sai Hatsinan alueen hallitukselta ja Taaitsan kylän itsehallinnolta vanhan kaksikerroksisen talon Taaitsa-kylässä, joka sijaitsee Pietarin ja Hatsinan välisen rautatien varrella. Kuluvana vuonna me haluamme perustaa siinä talossa inkeriläisten museon. Inkeriläiset ovat satoja vuosia asuneet tällä alueella. Tällaista museota ei ole Pietarissa eikä Leningradin alueella. Museo kertoo inkeriläisten historiasta, kulttuurista ja perinteistä, arkielämän tavoista ja Inkerikirkosta. Suunnitellaan erilaisia näyttelyjä, valokuvanäyttelyjä, suomen kielen kurssi, käsityökerhoja. Järjestämme myös konsertteja ja tapahtumia.
Me kaipaamme kovasti ammatti-ihmisten tukea, meiltä puuttuu museotoiminnan teoreettista tietoa. Nyt parhaillaan korjataan rakennusta ja valmistellaan museon tiloja. Olemme valmiit yhteistyöhön, museon korjattua siinä voi järjestää erilaisia yhteisiä tapahtumia.

Hyvää päivää!
Viime vuosina Venäjällä on noussut kiinnostusta yksityisiä museoita sekä yhdistysten perustamia museoita kohti. Meidän puoleemme on kääntynyt kaksi henkilöä: toinen yhdistys ja toinen yksityinen henkilö ehdotuksellaan perustaa museo. Muistomerkkien suojeluliiton Hatsinan osasto on kiinnostunut yksityismuseoiden toiminnasta ja valmiina olemaan koordinointikeskuksena niille, jotka haluavat oman museonsa Hatsinan alueella sekä koko Leningradin alueella. Leningradin alueen Muistomerkkien suojeluliiton järjestössä toimii eri alojen asiantuntijoita, jotka pystyvät antamaan tietoa arkkitehtuurista, arkeologiasta, historiasta jne. Mutta kaivataan silti museotoiminnan osaamista. Olemme vierailleet Lappeenrannassa ja tunnemme jonkin verran sen museoiden toiminnan. Olisi mukavaa aloittaa pitkäkestoinen yhteistyö. Hatsinan alue on täynnä historiallisia muistomerkkejä, jatkuvasti syntyy paljon ideoita niiden hyödyntämisestä ja museoistamisesta. Yhteistyö Lappeenrannan museoiden kanssa tulee olemaan antoisaa ja hyödyllistä kummallekin puolelle. Meillä on myös yhteistä historiaa. Parhaillaan toteutamme hanketta jonka puitteissa pyritään elvyttämään Kolppanan kirkkoa Pienessä Kolppanassa ja perustamaan kulttuuridestinaatio, jossa järjestetään kulttuuritoimintaa ja kehitetään sisä- ja ulkomatkailua.

Venäjän tiedeakatemian kirjallisuuden tutkimuslaitoksen Pushkinin talon Kirjallisuusmuseo on valmis liittymään Kulttuurien välinen viestintä museokentällä -yhteistyöhankkeeseen. Kirjallisuusmuseo on kiinnostunut hankkeen aiheista, jotka liittyvät museopedagogiikan muuttuvaan rooliin, sillä kirjallisuusmuseo aikoo käynnistää uusia lapsiin ja perheisiin kohdistuvia ohjelmia. Museon on valmis osallistumaan Suomessa järjestettäviin tapahtumiin kuin myös järjestämään yhteisiä tilaisuuksia omissa tiloissaan. On olemassa objektiivisia syitä valmiudelle. Nykyisestä näyttelystä puuttuu keinoja joilla pystyisi kanssakäymiseen ja dialogiin lasten kanssa. Ainoa vuorovaikutuksen muoto on koululaisille tarkoitettuja opastuksia. Museo on itse itsensä kirjallisuuden oppikirja, johon on kerätty tietoa kaikista kuuluisimmista kirjailijoista ja runoilijoista Alexander Pushkinista alkaen. Meitä kiinnostaa yhteinen hanketoiminta lukuun ottaen näyttely- sekä koulutustoiminta. Kirjallisuusmuseolla on mahtavaa potentiaalia hanketoiminnalle joka suuntautuu sekä koululaisiin että myös korkeakoulujen opiskelijoihin ja aikuisiin. Nykyään museon kokoelmat (pysyvät ja väliaikaiset näyttelyt) kaipaavat ajankohtaista kieltä, joka yhdistäisi tieteellistä toimintaa ja uusia tiedon välityskeinoja. "Museoiden kartassa" Pushkinin talon kirjallisuusmuseo pystyy olemaan vanhoja perinteitä ja tieteellistä taustaa säilyttäjänä sekä pystyy visualisoimaan " kirjallisuuden ympäri pyörivää"venäläistä kulttuuria . Museon aineisto voisi olla lähteenä yhteiselle suomalais-venäläiselle hankkeelle, joka kertoisi Suomessa 1900-luvulla toimineista kulttuurin toimihenkilöistä, esimerkiksi Leonid Andrejevista ja muista.